Tänään ei niinkään uppouduta reseptiikkaan, vaan ihastellaan ranskalaisten tapaa pakata ja esillelaittaa ruokakulttuurinsa antimet. Ok, annokset on ihan supisuomalaisten karvajalkojen omin käsin tekemiä, mutta ranskalaisessa hengessä.
Sain taannoin Pasiisin tuliaisina upean kokoelman ranskalaisia herkkuja – niin suolaisia kuin makeitakin. Kauniisti pakattu valikoima juustoja, Comtesse du Barry:n pateita ja Laduréen macaron-leivoksia sekä metsämansikkatartaletti.
Huomionarvoista oli, että juustot oli kotelon sisällä pakattu paperiin. Ei mihinkään tuorekelmuihin, niinkuin täällä on tapana. Juustohan on elävä tuote, joka tarvitsee suojakseen hengittävän, mutta tarpeeksi suojaavan materiaalin. Tuorekelmuun pakkaaminen estää juustoa hengittämästä ja pilaa tuotteen.
Comtesse du Barry -pateiden historia juontaa vuoteen 1908, jolloin Joseph ja Gabrielle Dubarry muuttivat Gimontiin lounais-Ranskassa, jossa he alkoivat valmistaa hanhen ja ankan maksatuotteita myytäväksi paikallisilla markkinoilla. Brändi luotiin 1926 viittaamaan heidän nimeensä ja kuuluisaan Ludvig XV:n rakastajattareen. Yritys nojaa edelleen alueen vahvaan ruokaperinteeseen niin eläinten oikeaoppisen kasvastuksen kuin tuotteiden valmistuksenkin suhteen. Kaikki tuotteet ovat huippulaatuisia ja raaka-aineet jäljitettävissä.
Laduréen historiasta olenkin jo aiemmin kertonut varsin kattavasti.
Pakkaukset ovat aivan omaa luokkaansa, puhumattakaan itse tuotteista. Tosin nyt pitää kyllä ottaa sen verran takaisin, että tuo metsämansikkatartaletti oli melkoinen pettymys. Täytteenä oli raparperihilloketta ja kokonaisuus oli aikas hapan ja jopa kuivan oloinen. Mutta macaron-leivokset eivät pettäneet tälläkään kertaa. Ei niitä turhaan tituleerata maailman parhaiksi. Lähin pyhiinvaelluskohde löytyy muuten nykyään Tukholmasta (Grev Turegatan 15). Suosittelen pistäytymään.
Näistä upeista tuotteista inspiroituneena syntyi sitten illan menu:
