Kuvasin tuossa taannoin erilaisia raaka-ainekuvia pakkausdesigneja varten ja niistä jäi tukuttain vihanneksia, joita tässä nyt on tuhottu pikkuhiljaa. Joukossa oli mm. upeita, suuria, tuoreita valkosipuleita. Mutta niissä on se ongelma, että ne säilyvät tosi huonosti verrattuna kuivattuihin. Tänään alkoi olla viimeiset hetket käyttää kaunokaiset hyväksi.
Tässä reseptissä olen käyttänyt nimenomaan noita suuria tuoreita valkosipuleita. En tiedä miten onnistuu edes pienemmistä. Mutta näillä ainakin hienosti. Meillä tämä riitti kahdelle mainiosti pääruoaksi, mutta neljälle tässä on herkullinen alkukeitto.
VALKOSIPULIKEITTO
(neljälle)
| 4 kpl suurta valkosipulia |
| 2 rkl oliiviöljyä |
| 1 kpl sipuli |
| 1 kpl peruna (rosamunda tai muu jauhoinen) |
| 1 tl sokeria |
| 5 dl kevytmaitoa |
| 1 timjaminoksa |
| 1 dl kuohukermaa |
| 1 tl suolaa |
| 1/4 tl valkopippuria |
Kuori ja paloittele sipuli ja peruna. Kuullota niitä kattilassa oliiviöljytilkassa hetki.
Kuori pehmenneet valkosipulit ja kumoa kynnet kattilaan. Lisää mukaan sokeri ja anna sen paahtua hieman. Kaada kattilaan maito ja lisää timjaminoksa. Keitä seosta, kunnes perunat ovat kypsiä.
Nostele timjaminoksa pois ja soseuta valkosipulikeitto tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää kerma, mausta ja kiehauta. Tarjoile lämmitetyiltä lautasilta.
Valkosipuli (Allium sativum) eli kynsilaukka on monivuotinen narsissikasvien (Amaryllidaceae) heimoon kuuluva viljelyskasvi, jonka sipulia käytetään mausteena tuoreeltaan tai kuivattuna. Valkosipulin alkuperästä ei ole varmaa tietoa, mutta säilyneiden dokumenttien perusteella ainakin jo muinaiset egyptiläiset pitivät sitä tärkeänä ravintokasvina. Pohjolassakin valkosipulia on viljelty jo viikinkiaikana, mutta 1800-luvulla sen viljely ja käyttö jostakin syystä ehtyi. Nykyään valkosipulia kuitenkin käytetään yhä enemmän suomalaisessakin keittiössä.
Valkosipuli on syötäväksi kelpaavista sipuleista voimakkaimman makuinen. Se sopii niin liharuokien, makkaroiden, salaattien, vihannesten, kastikkeiden kuin keittojen ja patojenkin mausteeksi. Keitoissa se säilyttää makunsa parhaiten juuri ennen tarjoilua lisättäessä. Mietoihin kasvisruokiin valkosipuli tuo lisää makua. Säilykkeissä se lisää paitsi makua, myös säilyvyyttä. Vanhan kansan keskuudessa valkosipuliviina oli suosittua. Tehokkaimmin valkosipulin aromit saadaan käyttöön puristamalla kynnet murskaksi veitsen lappeella. Maku tulee esiin puhtaimmillaan ja raikkaimmillaan, kun mahdolliset vihreät osat poistetaan.
Kynsien ja itusilmujen lisäksi mausteeksi voidaan käyttää vihreitä varsia. Varsissa on sama aromikas maku kuin kynsissäkin, vain hieman pehmeämpänä ja miedompana. Varsia voidaan kasvattaa sisällä kukkaruukussa ympäri vuoden puolittain upottamalla kynsiä tavalliseen kukkamultaan muutaman sentin päähän toisistaan. Multa on aiheellista kastella istutuksen yhteydessä ja uudelleen vasta sitten, kun kasvu on päässyt vauhtiin. Kynnet kasvattavat vihreitä varsia melko nopeasti, noin 10–14 vuorokauden kuluttua. Pimeimpinä talvikuukausina ruukkuviljelmä kaipaa valaisua esimerkiksi loisteputkella muutamien tuntien ajan päivässä. Varsia voidaan käyttää ruohosipulin tavoin. Etenkin Etelä-Euroopan keittiöissä valkosipulinvarret ovat käytetty mauste.
