Minestrone keitto on yksi italialaisen keittiön ”cucina povera” -perinteen kulmakivistä, jossa korostuu kekseliäisyys hyödyntää kauden vihanneksia ja keittiön ylijäämiä. Keitto on kautta historian valmistettu siitä, mitä satokaudella oli saatavilla, joten ei ole olemassa yhtä ainoaa ”aitoa” minestrone reseptiä.
Alkuperä ja kehitys
Minestronen juuret ulottuvat muinaiseen Roomaan (ennen 2. vuosisataa eKr.), jolloin se alkoi yksinkertaisena kasvispuuroa nimeltä pulte, joka valmistettiin suolavedestä, spelttijauhosta ja perusvihanneksista, kuten sipulista, valkosipulista ja pavuista.
Rooman laajentuessa 2. vuosisadalla eKr. ja kaupallisten tieverkkojen kasvaessa markkinoille tuli runsaasti uusia vihanneksia. Tämä moninaisuus muutti yksinkertaisen puuron paksummaksi ja monipuolisemmaksi keitoksi.
Ensimmäiset kirjalliset maininnat löytyvät noin vuonna 30 jKr., kun kuuluisa roomalainen keittokirja, De Re Coquinaria, kirjoittanut Marcus Apicius, kuvailee keittoa nimeltä polus, joka valmistettiin farrosta, kikherneistä, fava-pavuista ja vihanneksista. Tätä pidetään modernin minestronen esi-isänä.
Uuden maailman raaka-aineet, kuten tomaatit ja perunat, tulivat minestronen keskeisiksi ainesosiksi vasta 16. ja 17. vuosisadan jälkeen, kun Amerikka löydettiin.
Nimi ja merkitys
Sana minestrone on suurentava muoto sanasta ”minestra” (italian kielellä ”keitto” tai ”pata”). Minestra on peräisin latinankielisestä sanasta minestrare, joka tarkoittaa ”tarjoamista” tai ”hallinnoimista”. Suffix ”-one” viittaa suureen tai runsaan oloiseen, mikä korostaa, että minestrone on yltäkylläinen keitto, joka toimii täydellisenä ateriana eikä vain alkupalana.
Alueelliset muunnokset
Minestronen vakiintumisen myötä 18. ja 19. vuosisadoilla syntyi erilaisia alueellisia tyylejä:
- Milano: sisältää riisiä, kaalia ja usein pancettaa.
- Genova: erikoisuutena erityisesti basilikapestoa ja joskus munakoisoa.
- Toscana: usein cannellini-papuja ja kaalia.
- Sardinia: tunnetaan ”pitkäikäisestä minestronesta”, joka oli päivittäinen perusruoka Melis-perheelle, joka piti maailmanennätystä korkeimmasta sisarusten yhteisestä iästä.
Minestrone on siis paljon enemmän kuin vain ruoka; se on italialaisen ruokakulttuurin, historian ja satokauden vihannesten juhlistamista. Tämä lämpimän täyteläinen keitto on täydellinen valinta jokaiselle, joka haluaa kokea aitoa italialaista makua!
Tämän reseptin juju on että kypsä pasta lisätään keittoon erikseen. Tällä menetelmällä pasta ei ime keitosta liikaa nestettä itseensä, mikä pitää sen täydellisen kypsenä myös seuraavana päivänä. Tämä tarkoittaa, että voit nauttia samettisesta ja herkullisesta keitosta useampaan otteeseen!
Chilillä maustettu italialainen raakamakkara antaa kivaa potkua tähän lämmittävään keittoon. Raakamakkaran tilalla voi käyttää myös pekonia tai pancettaa. Koska itselläni ei ollut kaapissa varsiselleriä, maustoin keiton sellerinsiemenillä.
Katso myös nämä italialaiset reseptit:
Kurpitsarisotto
Sadonkorjuu panzanella
Sitruunainen anjovispasta
Orzo-tomaattikeitto
Paakarin pippurinen lihapata
