Olen ollut rapujuhlissa monet kerrat, mutta itse ei ole tullut vielä kertaakaan niitä keitettyä. Tänä vuonna tuli siihenkin muutos. Tosin olin vain sivusta seuraajan roolissa, koska itselläni oli kakkutilaus työn alla samaan aikaan. Mutta siinähän sitä tuli seurattua tiiviisti vierestä.
Aika eläväisiä veijareita nämä Tampereen seudulta tulleet täpläravut olivatkin.
Muutamat piti metsästää takaisin laatikkoon karkumatkalta. Itselleni tuli yllätyksenä, kuinka paljon ravuista lähtee ääntä. Mietin pitkään, mistä ihmeestä se pieni napsuttava ääni lähtee, ja paikansin sen lopulta keittiön lattialla olevaan laatikkoon.
Aikamoinen homma siinä 150 ravun keittämisessä lopulta olikin. Meillä kun ei noita suuria kattiloita ole ihan hirveästi. Muutama kohtuu kookas kumminkin. Ei edes laskettu montako kattilallista piti keittää lientä. Kruunutillipuntteja taisi kulua ainakin viisi.
Ja kuten nämä ensikerrat yleensä, ei tämäkään ihan ilman kommelluksia mennyt. Kaveri oli lukenut Kotilieden keitto-ohjeen väärin ja laittoi keitinveteen vain 2 rkl merisuolaa per kattila ( 4,5 litraa), kun reseptin mukainen määrä oli 2 rkl per litra. No se tietysti huomattiin vasta seuraavana päivänä, kun rapuja alettiin syödä.
Mutta, mutta…. sepä ei ollutkaan loppupeleissä ihan huono juttu. Sitä on tottunut nimittäin kohtuullisen suolaisiin rapuihin männä vuosina. Ja illallisen edetessä vähäisempi suolan määrä haittasi aina vaan vähemmän. Sitä pystyi sormisuolana lisäämään varsin hyvin jälkeenpäinkin. Ravun oma maku ei nimittäin ollut kärsinyt lainkaan, vaan tuli itseasiassa jopa paremmin esiin. Mut nyt varmaan lynkataan tämän kommentin takia, mutta näin se vaan oli. Makuasia ehkä. Tuli muutenkin mieleen, että perinteistä lientä voisi muokata muutenkin maultaan. Ehkä sitruunaa, yrttejä… Suola vaan peittää kaikki oikeat maut alleen. Lisäksi huomasi, että aterian aikana ei janottanut niin paljon kuin yleensä. Eikä myöskään seuraavana yönä tarvinnut pomppia juomassa vettä. Snapsia ja viiniä tietty kului ihan normaalisti. 😉
Pöydässä oli tarjolla perinteiseen tapaan paahtoleipää (kaura ja täysjyvä), sekä saaristolaisleipää, joka on oma uusi suosikkini rapujen kanssa. Lisäksi voita, smetanaa, hienonnettua sipulinvartta, sitruunalohkoja, tuoretta tilliä maljakosta. Toimii muuten paremmin kuin tillisilppu ja on pöydässä kauniimpaakin. Alkuruokana toimi mustatorvisienikeitto. Valkoviinejä oli tarjolla useampikin, mutta Pfaffenheim Spécial Fruits de Mer toimi kuin unelma.
 |
| 3litran majoneesiämpäriin mahtui 20 täplärapua. |
