Mainos / Sisältää tuotesijoittelua.
Possunposket kypsyvät upean samettisen pehmeiksi ja suussasulaviksi syvän aromikkaassa punaviiniliemessä. Ihan parasta viikonlopun kiireettömään herkutteluun. Kotimaisia possunposkia myy esimerkiksi Atrian lihakauppa, lihakauppa.fi
Käyttämäni poskilihat olen tilannut sieltä Atrialta saamallani lahjakortilla.
Sain helmikuun alussa kunnian osallistua Tampereella A-tuottajien eli Atrian sian-, naudan-, broilerin- ja kalkkunanlihan sopimustuottajien, vuosittain järjestettävään Liha-akatemia -tapahtumaan.
Paneelikeskustelun aiheena oli ”Millainen tulevaisuus, sellainen ruoka”; Kuluttajien tarpeet ja toiveet haastavat tulevaisuuden ruoantekijöitä ja -tuottajia. Uudet ravitsemussuositukset asettavat meille reunaehtoja. Maailma muuttuu, ilmasto muuttuu, ihmiset muuttuvat – muuttuuko ruokakulttuuri?
Paneelissa olivat puhujina kehitysjohtaja Vilhelmiina Erkkola sekä tuotekehityspäällikkö Emma-Kaisa Yli-Karjanmaa, Atria Suomi Oy. Tuottaja ja A-Tuottajien hallituksen jäsen sekä Atria Oyj:n hallintoneuvoston jäsen Juha Kiviniemi, tekniikan tohtori Anu Seisto, VTT, ja kokki, ruokavaikuttaja sekä sisällöntuottaja Kimmo Ollila. Paneelin moderaattorina toimi viestintäjohtaja Hanne Kortesoja, Atria Oyj.
Kuva: Kotiliesi
Millainen on suomalainen ruokakulttuuri?
Millainen on suomalainen ruokaidentiteetti? Onko se mämmiä ja karjalanpiirakoita? Mihin päin veisit suomalaista ruokakulttuuria, jos sinä saisit päättää?
Tästä aiheesta oli panelisteilla osittain samoja, mutta myös hieman eriäviä mielipiteitä. Omakohtaisesti näin suomalaisen ruokaidentiteetin perustuvan paljon luonnosta, metsistä ja vesistöistä saataviin antimiin, kuten sienet, marjat, riista sekä viljeltyihin juureksiin, kasviksiin sekä viljaan. Suomessa syödään perinteisesti yksinkertaista perusruokaa, jonka perustana ovat peruna, juurekset, kala ja liha. Suomessa luotetaan tuotantotapojen turvallisuuteen ja siihen että esimerkiksi tuotantoeläimiä ei lähtökohtaisesti lääkitä antibiooteilla. (Kesko 2024)
Suomalaiselle ruokakulttuurille ominaista on aina ollut tietyn tyyppinen muutos, vaikka se on ollut usein niin hidasta, ettei sitä ole osattu nähdä. Olemme olleet vuosisadat kahden vahvan kulttuurin välissä, saaden vaikutteita niin lännestä kuin idästä. Näiden vaikutteiden sekoittuminen näkyy suomalaisessa ruokakulttuurissa esimerkiksi monissa perinneruoissa ja ruokaperinteissä, kuten esimerkiksi joulupöytä. (Kesko 2024)
Suurin näkyvä muutos suomalaisessa ruokakulttuurissa alkoi 60- ja 70-luvulla, kun suomalaiset alkoivat käydä lomamatkoilla Etelä-Euroopassa. Pizza ja pasta ilmaantuivat ravintoloihin ja myöhemmin myös päivittäistavarakauppoihin. Suomen EU-jäsenyys avasi markkinat laajemmin ja ruokakauppojen tuotevalikoima kasvoi räjähdysmäisesti. Tämä kehitys alkoi myös osaltaan haastaa kotimaista ruokatuotantoa, koska kuluttajalla oli entistä parempi mahdollisuus valita myös hinnaltaan edullisempia tuontituotteita.
Ruokakulttuurimme rikastuminen on kuitenkin hyvä nähdä mahdollisuutena, eikä uhkana. Voimme ottaa ideoita muista ruokakulttuureista ja muokata niistä saatavia ideoita omiin raaka-aineisiimme ja kulttuuriimme sopivaksi. Blogin possunposki reseptit ovat tästä oiva esimerkki.
Katso myös nämä herkulliset possunposki reseptit:
Mausteiset possunposket
Thai possunposket ja riisinuudelisalaattia
Possunposket karjalanpaistin tapaan
Kuva: Kesko Oyj
Toimintaamme ohjaavat tekijät
Mitkä asiat ohjaavat meitä ruuan tekijöitä ja tuottajia? Kuluttajien toiveet, viranomaisten ohjeet ja ravitsemussuositukset? Millaista muutosta meiltä odotetaan? Mitkä asiat toisaalta ohjaavat kuluttajien ostopäätöksiä?
Ruokaketjussa toimivia ohjaavat samanaikaisesti useat eri muuttujat. Kuluttajatrenditutkimusten valossa kuluttavat haluavat entistä enemmän yksinkertaista, vähemmän prosessoitua ja konstailematonta, eettistä, lähellä tuotettua ja kotimaista ruokaa. Myös kasvisten ja kalan kulutuksen lisääminen ruokavaliossa on korkealla. Samaan aikaan näkyy tarve säästää ruokamenoissa, joka näkyy muun muassa punalaputettujen tuotteiden suosimisena, halvempiin tuotteisiin siirtymisenä sekä yleisesti hävikin minimoimisena. (Kesko 2024)
Uudet ravitsemussuositukset näkyvät konkreettisimmin suurkeittiö- ja julkissektorilla, jossa suosituksia tulee noudattaa tarkemmin ja niitä seurataan. Paneelissa olimme yhtä mieltä siitä, että kasvisruoan lisääminen on joiltain osin haaste, koska keittiöhenkilökunnan ammattitaito ei välttämättä riitä maistuvan ja korkealuokkaisen kasvisruoan valmistamiseen. Näin ollen esimerkiksi kouluissa oppilaat jättävät kasvisruoan syömättä ja ostavat omia välipaloja. Kalleinta ruokaa onkin syömättä jäänyt, hävikkiin päätyvä ruoka. Ratkaisuja pitäisi löytää paremmin kuluttajan makutottumuksiin sopivista tuotteista tai selkeästi parantamalla keittiön osaamista kasvisruokien suhteen. Keittiöammattilaisina olemme itse vastuussa siitä, että osaamme myös valmistaa ruoan oikein.
Kuluttajatrendeissä erottuu myös suunnittelemattomuus ja täsmäruokailu, jossa kuluttaja ostaa hinnan sijaan itselleen juuri siihen hetkeen sopivia kerta-annoksia. Kuluttaja menee täysin maku ja tarve edellä suosien puolivalmisteita, aterian osia tai valmisruokia. Tässä kategoriassa elintarvikeyrityksillä on paljon liikkumavaraa ja mahdollisuuksia (Kesko 2024). Mutta koska kuluttajan mielenkiinto ja maku on jatkuvassa muutoksessa, vaatii kategorian tuotekehitys todella vahvaa konseptointia.
Uusien ravitsemussuositusten mukaan lihan, johon lasketaan mukaan myös lihajalosteet, kulutusta tulisi laskea enintään 350 grammaan kypsennettynä lihana viikossa (noin 500 grammaa raakaa lihaa), josta prosessoidun lihan osuuden tulee olla mahdollisimman vähäinen (VRN & THL 2024). Tämä on monella tapaa perusteltua vahvan tutkimusnäytön vuoksi. Lihakeskustelussa on kuitenkin harhaanjohtavasti yhdistetty kaikki liha samaan, vaikka niiden ravitsemukselliset vaikutukset ovat täysin erilaisia.
Kuluttajaa pitäisi opastaa ja opettaa järkevään ja kestävämpään lihan kulutukseen. Halvempia ruhonosia, kuten possunposket ja sisäelimiä ei osata enää valmistaa, saatika että niitä edes saisi mistään. Kestävämpää on hyödyntää koko eläin, eikä vain fileitä ja paisteja. Toki tässä kokonaisuudessa myös lihavalmisteilla on oma roolinsa muun muassa makkaroina ja leikkeleinä. Samoin myös riistan ja kalan käyttöä pitäisi opettaa ja nostaa kuluttajien tietoisuuteen entistä enemmän.
Syömisessä kaikenlaiset ääripäät ovat pahasta ja kuluttajan tulisi pikemminkin hahmottaa kohtuullisuus omassa syömisessään. Kasvisten lisääminen ruokavalioon on aina hyväksi, mutta niin on myös liikunnan ja muun aktiivisuuden lisääminen, joka osaltaan edesauttaa syödyn energian kulutuksessa.
Suosittelen lukemaan myös Liha ja Ruoka -lehden erittäin hyvän artikkelin uusista ravitsemussuosituksista.
Kuva: Maaseudun Tulevaisuus
Miten ruokaa tuotetaan tulevaisuudessa?
Keskustelimme myös tavoista, jolla ruokaa tuotetaan suurille joukoille tulevaisuudessa. Hyönteiset olivat kaikkien huulilla jo joitain vuosia sitten, mutta kuluttajat eivät lopulta ottaneet niitä omalle lautaselleen. Proteiineja on nyt kokeellisesti valmistettu Suomessa ottamalla ilmasta hiilidioksidia ja vettä. Näin valmistetusta soleiini-proteiinista on jo tehty elintarvikkeita Singaporen markkinoille. (YLE 2024)
Paneelissa pohdittiin, onko lihantuotannolle enää tilaa tulevaisuudessa ja miten alan pitäisi muuttua, että kuluttajat sen hyväksyisivät. Lihaa pystytään jo nyt tuottamaan solumassasta tulostamalla, mutta sen laajamittainen tuotanto on vielä kaukana tulevaisuudessa. Suomalaisten suhtautuminen lihantuotantoon ja lihatuotteisiin on yleisesti edelleen hyvin positiivista ja vakaalla pohjalla. Toki kuluttajat haluavat vähentää eläinperäisten tuotteiden kulutusta, mutta muutos on hyvin hidasta.
Liha-alan tuleekin olla avoimin mielin tulevaisuuden suhteen, sillä muutos on väistämätöntä, eikä valmiita ratkaisuja vielä ole. Ala voi kuitenkin kiinnittää entistäkin enemmän huomiota toiminnan laatuun ja eettisyyteen. Kuluttaja syö tulevaisuudessa lihaa vähemmän, mutta vaatii siltä parempaa laatua. Suomalaisten lihankulutus ei sata vuotta sitten ollut näin korkealla kuin se on nyt. Myöskään broileria ei vielä tunnettu vuosisata sitten.
Kuva: Atria
