Minulla oli suuri kunnia osallistua taannoin Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetystön asiainhoitajan Ian Campbellin puolisoineen järjestämille rapuillallisille, joiden teemana oli yhdistää suomalainen rapujuhla ja louisianalainen keittiö.
Chargé d’Affaires Ian Campbell and Mrs Hillaire Campbell
Ilta alkoi cocktaileilla ja maistoin tilaisuuteen vartavasten suunniteltua Sazerac-cocktailia, jossa yhdistyivät mm. palkittu Kyrö Malt Rye Whisky, Jaloviina ja angostuura.
Siirryttyämme ruokasalin puolelle, saimme pienen alustuksen illan teemaan yhdysvaltalaiselta Vallery Lomasilta, joka on mm. Great American Baking Show -voittaja. Juristi, josta tuli harrasteleipuri, ruokabloggaaja ja kisan voiton jälkeen täysipäiväinen leipuri, ruokavaikuttaja sekä vastikään myös ruokakirjailija.
Vallery Lomas
Vallery oli mukana Arts Envoy -ohjelman kautta, joka ottaa amerikkalaiset taiteilijat ja taiteen ammattilaiset mukaan kulttuurivaihto-ohjelmiin ja jakaa Yhdysvaltain taideyhteisön parhaat puolet maailman kanssa kulttuurien välisen ymmärryksen ja yhteistyön edistämiseksi, yhteisten arvojen ja pyrkimysten osoittamiseksi sekä ulkopolitiikan teemojen ja tavoitteiden käsittelemiseksi.
Amerikkalaiset taiteen ammattilaiset – mukaan lukien esittävät taiteilijat, kuvataiteilijat, runoilijat, näytelmäkirjailijat, kokit, tanssijat, teatteri- ja elokuvaohjaajat, kuraattorit yms. matkustavat ulkomaille järjestämään työpajoja, antamaan esityksiä ja ohjaamaan nuoria. Yhdysvaltalaiset taiteilijat osallistuvat myös verkossa virtuaalisten ohjelmien kautta, jotka usein mahdollistavat suuremman ulottuvuuden ja pidemmän aikavälin yhteydet.
Vallery kertoi Louisianan kahdesta keittiöstä – Cajun ja Creole, joiden ilmentymiä ovat mm. alueelle tyypilliset gumbo ja jambalaya. Creole-keittiön perustana ovat osin Ranskan ruokakulttuuri 1700-luvun siirtomaa-ajalta ja alueen kansainvälistymisen mukanaan tuomat vaikutteet. New Orleansiin muuttaneet siirtolaiset, mustat keittäjät, ranskalaiset ja intiaanit loivat Creole-keittiön, johon on sekoittunut vaikutteita myös Italiasta, Espanjasta ja Afrikasta.
Vuonna 1755 alueelle muutti Kanadasta karkoitettuja ranskalaisia akkadeja, jotka asettuivat New Orleansista länteen alueelle, jota kutsuttiin sittemmin nimellä Cajun Country. Cajun-keittiötä voidaan pitää kreolikeittön maalaisversiona ja se muistuttaakin enemmän etelä-ranskalaista keittiötä. Se on riittoisampaa ja arkisempaa. Cajun-ruoka on yleensä myös tuhdimpaa ja pippurisempaa kuin Creole-ruoka, joka on hienostunempaa ja ylellisempää. Sanotaankin että “Creole-kokki ruokkii yhden perheen kolmella kanalla. Cajun-kokki ruokkii kolme perhettä yhdellä kanalla.”
Grilled oysters from Acme Oyster House in New Orleans, Louisiana.
Louisianalaiselle keittiölle tyypillisiä raaka-aineita ovat sipuli, vihreä paprika ja varsiselleri. Kreolikeittiössä käytetään paljon äyriäisiä ja merikaloja, mutta sisämaan ja jokivarsien Cajun-resepteissä näkyvät riista, makean veden kalat ja makkarat. Riisi on erittäin tärkeä osa louisianalaista keittiötä, ja sakea, voimakas kastike roux on myös yksi keittiön perusaineksista.
Suomalaisen ja louisianalaisen ruoan ja kulttuurin juhlaa
Odotettavissa olisi siis todella yllätyksellinen makumatka, koska kotoisissa rapujuhlissamme ei juuri maistu muu kuin tilli ja sitruuna. Toki rapujuhlakultuurikin on tullut meille Euroopan hovien kautta.
Menu
Drink of the evening: Sazerac
Crawfish bisque, stuffed crawfish
Crawfish hand pie, side salad
Lemon pound cake & coffee
Snaps and drinking songs
Kussakin annoksessa, jälkiruokaa lukuun ottamatta oli pohjana Creole-keittiön “trinity”, eli vihreä paprika, sipuli ja varsiselleri. myös Cajun-mausteseosta ja Louisiana hot saucea oli käytetty runsaasti. Cajun-mausteseos sisältää sipulijauhetta, valkosipulijauhetta, cayennepippuria, mustapippuria, savupaprikaa.
Rapukeitto oli äärettömän täyteläistä ja juuri sopivan mausteista. Tätä pitää kokeilla itsekin!
Hand pien pohjan taikinaan oli lisätty omenaviinietikkaa.
Saimme mukaan myös kakun reseptin. Itselleni uusi metodi oli vuoan voitelu roux voi-jauhoseoksella. Tosin tämä selittää myös miksi amerikkalaisessa vuokasprayssa on mukana jauhoja. Vuoan voi myös voidella huolellisesti pehmeällä voilla ja leivittää vehnäjauhoilla. Omasta mielestäni voi-jauhoseos ei anna kovin kaunista paistopintaa tämän ensimmäisen kokemuksen perusteella. Kakku irtosi kyllä hyvin, mutta kakun pinta oli tosi tiivis ja vähän liiankin paistunut. Mutta jatketaan kokeiluja!
