Elokuu alkoi melkein yhtä lämpimänä kuin kulunut kesä oli. Onneksi keli hieman viileni ja vettäkin saatiin kohtuu paljon, koska omenasato meinasi jäädä laihanlaiseksi.
Olin taannoin kysellyt yhdeltä parhaista ystävistäni, josko heidän puutarhastaan liikenisi ylimääräistä omenaa ja hän laittoikin viikonloppuna viestiä, että nyt olisi viimein puissa jotain poimittavaa. Koska olimme liikkellä ilman autoa, mukaan lähti vain yksi kassi valkeakuulaan ja kanelin sekoitusta, mutta siinäkin oli lopulta yllin kyllin.
Mitäpä muutakaan omenoista olisi alkuun syntynyt kuin herkullista omena-calvadoshilloketta.
Tällä kerralla muokkasin reseptiä sen verran, että lisäsin seokseen 1/4 tl jauhettua Bourbon vaniljatankoa.
Hilloketta muuten kannattaa tehdä suoraan vähintään kaksinkertainen satsi. Sen verran työlästä se on kuorimiseen ja keittämisineen, että ihan parin purkin takia en itse jaksa vaivautua.
Tästä hillokkeesta syntyy mainio jälkiruoka lämmittämällä pala leipäjuustoa ja tarjoilemalla se hillokkeen kera. Itselläni se toimii jopa lakkahilloa paremmin.
Tässä samalla on haussa jotain uutta ja erilaista omenasta ja yhden hauskan reseptin jo löysinkin. Siitä taatusti lisää tuonnempana.
