Talvilomareissu suuntautui Turkin etelärannikolle, Antalyaan ja siitä eteenpäin sisämaahan Kappadokiaan. Turistikausi ei ollut vielä alkanut ja rannikon hotellit olivatkin pääosin vielä kiinni, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Rannalla oli siis hyvin tilaa käydä kävelyllä. Kävelyksi se kyllä jäikin, sillä merivesi oli vielä sangen kylmää, puhumattakaan hotellialueen uima-altaasta. Siellä tosin uskalsin käydä heittämässä \”talviturkin\”, noin kuvainnollisesti sanottuna.
Ei siitä matkasta mitään kulinaarista ilotulitusta ainakaan muodostunut. Tosin kun majoitukset olivat kaikki viiden tähden hotelleissa, olivat seisovat pöydät antimiltaan toki ihan tasokkaita. Paljon tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja kymmenittäin paikallisia lämpimiä ruokia, kasviksista, lampaasta, kanasta ja kalasta. Salaatteja, kastikkeita ja mausteita. Ainut todellinen pettymys olivat jälkiruoat, joista olisin Turkissa kuvitellut olevan runsauden pulaa. Baklavaa oli pettymyksekseni vain kerran tarjolla. Se olikin se ainut joka sentään maistui joltain. Muuten jälkkärit olivat joko tyystin mauttomia täytekakkuja tai yli-imeliä, sokerisiirapissa ja hunajassa lilluvia palleroita.
Paikalliset viini eivät nyt olleet mitään kovin ihmeellisiä. Maaperän takia kovin mineraalisia ja raa´an oloisia.
Koko Turkin etelärannikko on täynnä hedelmäviljelmiä. Appelsiinitarhoja on joka puolella. Ja kypsinä tuoreeltaan nautittuina ne olivatkin matkan yksi parhaita elämyksiä! Samoin valtavan kokoiset, juuri poimitut granaattiomenat veivät kielen mennessään. Aina kun oli mahdollista, ostin juuripuristettua granaattiomenamehua. Upea makuelämys oli sekoitus appelsiinimehua ja granaattiomenaa fifty-fifty. Sääli, etteivät Suomeen saakka kulkeutuvat granaattiomenat ole juuri koskaan niin mehukkaita. Sain maistaa myös pikkubanaaneja suoraan tertusta.
Tulipa Kappadokian retken aikana vierailtua paikallisella \”ABC\”-asemallakin lounaalla. Ruoka ei ollu kummoista, mutta ainakin tarjoilijoita riitti senkin edestä.
Matkan loppupuolella sentään sain lounaaksi kunnollista paikallista taimenta. Annos oli melko spartalaisen yksinkertainen, mutta sitkin maukkaampi.
Antalyan basaarista ostin tietysti täydennystä maustekaappiini. Basaarin tarjonta vain ei ollut ihan Istanbulin maustebasaarin tasoa.
Kokonaisuudessaan Turkinreissusta jäi ihan hyvä maku. Tuollaiselle kiertomatkalle tuskin enää koskaan lähden pers puuduksissa istumaan bussiin, mutta muutoin kyllä palaan Turkkiin useamman kerran. Vaikka olen käynyt Istanbulissa useamman kerran, on siellä vielä paljon näkemättä ja maistamatta.
Kappadokiasta voit lukea lisää tästä.
