Ihan hävettää miten vähän olen valmistanut kalaa ja miten huonolla mallila on sen käsittelyn taito. Kalaan ja kalastamiseen kun kuitenkin liittyy omassakin elämässä niin paljon hyviä muistoja. Ehkä parhaimmat muistot liittyvät aikaan, jolloin oma lapsi oli vielä exvaimon vatsassa ja kaveripariskunnan, Essin ja Jannen, kanssa kävimme säännöllisesti kalastamassa. Aikaisin aamulla lähdettiin matkaan jonnekinpäin Turkua. Milloin Halistenkoskelle. Milloin Ruissaloon. Välillä virvelöimään Paraisille tai jonnekin Ruskon perukoille. Muistaakseni juuri mitään ei koskaan saatu, mutta kivaa oli! Yhdessäolo oli tärkeintä.
Ja siitäkin kalasta, josta olen ruokaa valmistanut, en koskaan ole (ainakaan muistaakseni) tehnyt mitään hauesta. Elävin muisto on mateen valmistuksesta. Olimme ostaneet kokonaisen mateen ja avanneet sen keittiössä. Sisuskalut muistuttivat liian elävästi ihmisen vastaavia ja haju oli jotain sanoinkuvaamattoman hirveää… en tiedä mikä meni silloin pieleen, mutta madeta en ole pystynyt sen koommin syömään. Sääli sinänsä, koska se on yksi parhista ruokakaloista.
Mutta plataan haukeen. Itselleni tuli yllätyksenä, että haukea arvostetaan Rankaskassa ruokakalana enemmän kuin lohta. Meillä sitä pidetään usein mauttomana ja siksi hankalan valmistaa. Hauen maku kuitenkin riippuu paljolti sen elinympäristöstä ja sen käyttämästä ravinnosta. Esimerkiksi merialueella silakkaa ja sisävesillä muikkua pääasiallisena ravintonaan käyttäviä haukia pidetään suurikokoisinakin varsin maukkaina.
Tuli kokko Turjan maalta,
ilma ilmallen tajunnut
Hauki on ollut kalastaville suomalaisille tärkeä ruokakala jo muinoin. Hauella oli myös muuta merkitystä. Entisajan suomalaisessa mytologiassa hauella on ollut jonkinlainen rooli. Hauki esiintyy joskus tarinoissa jättiläiskalana; myös Kalevalassa on muutamia jättiläishaukia. Erään niistä leukaluusta tekee Väinämöinen itselleen kanteleen.
Mytologiassa hauki liittyy usein Tuonelaan, kuolleiden maailmaan. Jotkut uskoivat hauen pystyvän kulkemaan kuolleiden ja elävien maailman välillä, esimerkiksi uimalla järven pohjan kautta toiseen maailmaan. On myös taltioitu uskomuksia, joissa kuollut joutui poikkeuksellisesti \”hauen suoleen\”, eikä tavanmukaisesti Manan majoille. \”Hauen suoli\” oli erityisen lopullinen kohtalo, sinne joutunut vainaja ei ollut tavalliseen tapaan vainajana tavoitettavissa, eikä tietäjäkään saanut sieltä ketään nostettua, ei edes itseään jos sinne joutui.
Haukea on käytetty ihmisten vahingoittamiseen tähtäävissä taioissa. Hauelle on annettu tehtäväksi viedä ihmisen sielu tuonelaan, vaikka ihminen olisi vielä elossa. Tästä uskottiin seuraavan vakava sairaus.
Suomessa on toisinaan entisaikaan laitettu kaivoon tai lähteeseen hauki, kaivohauki, joka on syönyt vedessä eläviä ja veteen putoavia pieniä eläimiä, ja puhdistanut siten vettä. Kaivohauesta on tullut vettä käyttävien \”tuttava\”, eikä sitä syöty.
HAUKIMUREKEPIHVIT
250 g nahatonta haukifilettä
100 g katkarapuja
1/2 sipulia
2 kananmunaa
1 dl korppujauhoja
2 dl kuohukermaa
1 rkl piparjuuritahnaa
valkopippuria
suolaa 2 tl
mustapippuria
1/4 tl kuivattua chiliä
kalamausteseosta
3/4 dl tuoretta tillisilppua
Turvota korppujauhot kermassa. Silppua sipuli. Laita kala, ravut, sipuli ja turvonnut korppujauho lihamyllyyn tai tehosekoittimeen ja jauha massaksi. Erittele keltuainen ja valkuainen. Lisää keltuainen massaan ja vatkaa valkuaine kovaksi vaahdoksi. Mausta ja lisää valkuaisvaahto varovaiseesti joukkoon, Paista koe pihvi ja lisää mausteita jos on tarvis.
Laita kirkastettua voita runsaasti pannulle ja paista pihvit kauniin värisiksi ja kypsäksi.
Lisäkkeenä annoksessa on selleripyreetä, wasabilla maustettua majoneesia ja valkotryffelinmakuista kastiketta.
