Etusivu » Kaskis ja illallinen suurella sydämellä.

Kaskis ja illallinen suurella sydämellä.

Kirjoittaja: Kulinaari
Miksi mennä Pariisiin kun meillä on Turku? Itse en ainakaan haikaillut ranskalaisen ruoan perään turkulaisessa Kaskis-ravintolassa.

Olin varannut pöydän erittäin hyvissä ajoin, heti kun tiesin Turun matkastani. Ravintolan maine on nimittäin lyhyessä ajassa kasvanut sellaiseksi, että pöytää on turha haikailla lyhyellä varoitusajalla.

Kaskis toimii samoissa tiloissa, joissa toimi aikanaan legendaarinen Kaskenahde-kalaravintola. Ravintolaa pyörittävät Vuoden kokki 2013 Erik mansikka aisaparinaan raisiolainen Simo Raisio. Keittiön puolella apujoukkoja on vielä lisää. Salin puolella palvelusta vastaa mm. Topi Pekkanen.

Olimme jo matkalla illalliselle kun puhelimeni soi ja ravintolasta soitettiin, että serviisi olisi noin puoli tuntia myöhässä. Langan päässä ollut Pekkanen lupasi kyllä hyvittää tilanteen myöhemmin. Eikä siinä mitään, sillä meille tarjoutui tilaisuus käväistä alkudrinkeillä Cow-baarissa siinä ihan lähettyvillä.

Saapuessamme ravintolaan tupa oli edelleen täpötäynnä, mutta meidät ohjattiin ystävällisesti odottamaan baaritiskille ja tarjottiin lasit hyvää sampanjaa. Hieno ele, varsinkin seurassani olleen kahden leidin takia.
Topi vitsaili, että avajaisissa konseptina oli kuumat katteet ja kylmät ruoat. Tänään toivottavasti toisin päin. Ja eipä aikaakaan kun pöytämme oli valmia ja illallinen pääsi alkamaan.

Kaskis on mukavan pieni, muutaman kymmenen paikan ravintola. Sisustus on ainakin edeltäjänsä ajoista karsittu melko askeettisen skandinaaviseksi. Selkeää ja toimivaa. Oikeastaan ainut hieman häiritsevä tekijä on usein melko kovaksi yltyvä äänen taso. Ehkä muutamalle akustiselle elementille olisi paikkansa. Mutta ruokahan tässä on pääasia.

Otimme kaikki kuuden ruokalajin Kaskis-menun (58 €) ja siihen kuuluvan viinipaketin 38 €).

Keittiön tervehdyksenä saimme gazpachoa. Väri oli kumman vaalea, mutta maku kyllä sitäkin parempi.
Ensimmäinen alkuruoka oli sokerisuolattua siikaa, savukalaa ja munakokkelia sekä holladaisekastiketta.
Wow! Aivan nerokas annos. Viileän kalan ja lämpimän munakokkelin ja kastikkeen yhdistelmä on herkullinen. Tillikurkut toivat kivaa rapeutta.
Tytär otti KaskiSkagenin – käsinkuorittuja katkarapuja, paahdettua saaristolaisleipää ja tillikreemiä. Tytär sanoi, että hän rakastuu aina näihin lämpimiin talon leipiin ja niin kävi taas.

Seuraavaksi saimme hirven fileetä, pitkään haudutettua hirveä ja omenaa pippurikastikkeella, joka asiaankuuluvasti annosteltiin vasta pöydässä. Annos oli kuin koru. Mainitsemisen arvoisia ovat myös lisänä tarjoillut höyrykypsennetyt briossit. Upean syksyinen ja mahtavat, syvät maut.
Uskokaa tai älkää, mutta juomana oli hyvin maskuliininen valkoviini.

Välikeittona tarjoiltiin hurmaavaa maa-artisokkakeittoa, päärynää ja rakuunaa. Mieltä lämmitti, että päärynät olivat synnyinkaupunkini Paimion satoa. Lisäksi ohuet siivut täydensivät hienosti keiton makua. Viininä keitolle tarjottiin upeaa 14-vuotiasta valkoviiniä, joka oli varmasti parasta koskaan maistamaani.

Ja koska tytär ei kalaa syö, hän sai metsäsieniä ja jyväpastaa. Päällä oli taivaallinen kanttarellikreemi. Raaka-aineet olivat taas läheltä Liedosta. Kuulema Kaskenahteen entisen omistajan toimittamia. Tämän annoksen kohdalla serkullani ja minulla iski kyllä annoskateus. 
Vaikka ei tämä omakaan annos jättänyt kylmäksi. Paistettuja ahvenfileitä Ahvenanmaalta, tilliperunaa ja rapukastiketta.Annoskateus johtui vain siitä, että olimme aloittaneet päivän Piikkiössä sienimetsässä ja tyttären annos ikäänkuin kruunasi koko päivän.

Toiseen pääruokaan huipentui koko sadonkorjuukauden makuinen menu. Haudutettua vasikanposkea, metsäsieniä, savustettua kaalia ja puikulaperunasosetta. Kermakastike annosteltiin taas erikseen.

Illan päätti syysteemalle uskollisesti vaniljapanacotta, kuningatarjäätelö, vanilja crumble, tuoreet marjat ja marjakastike. Vähän ehkä kookas jälkkäri tämän menun päätteeksi, mutta raikas ja hyvän makuinen.
Jälkiruokaviini oli todella marjaisa ja tuki annoksen makuja upeasti.

Kaikenkaikkiaan Kaskis oli odottamisen ja matkan arvoinen kokemus. Vastikään mm. Helsingissä Chef & Sommelierissä käyneenä sanoisin, ettei Kaskis häviä tähtiravintolalle. Kaskis-menun ruoka oli paikallisten tuottajien juhlaa. Rehellisiä, puhtaita sesongin makuja. Ruokaan on uhrattu rakkautta ja ajatusta, joka tulee esiin myös siinä, että kukin annos esitellään raaka-aineiden alkuperää myöten itse keittiömestarin toimesta. Samoin viineistä kerrotaan mielenkiintoisesti, mikä onkin hyvä, koska ravintolan tarjoamia viinejä ei ihan joka päivä tule vastaan.

 
Näin designerina huomio kiinnittyi myös ravintolan ilmeen hauskoihin yksityiskohtiin. Keittiön kaakelointien vihreät saumaukset toistuvat myös käyntikortin paksun kartongin värissä. Pieni, mutta upea finessi.

Ilta Kaskis-ravintolassa oli koko seurueemme mielestä ikimuistoisen upea ja onnistunut. Siitä sydämellinen kiitos niin keittössä kuin salissakin ahertaneille huippuammattilaisille. Ehdottomasti käyn uudelleenkin, kun Turkuun päin matka kulkee.

kaskis.fi

You may also like

Vastaa

This website uses cookies to improve your experience. We'll assume you're ok with this, but you can opt-out if you wish. Accept Read More

%d bloggaajaa tykkää tästä: