Olin varannut pöydän erittäin hyvissä ajoin, heti kun tiesin Turun matkastani. Ravintolan maine on nimittäin lyhyessä ajassa kasvanut sellaiseksi, että pöytää on turha haikailla lyhyellä varoitusajalla.
Kaskis toimii samoissa tiloissa, joissa toimi aikanaan legendaarinen Kaskenahde-kalaravintola. Ravintolaa pyörittävät Vuoden kokki 2013 Erik mansikka aisaparinaan raisiolainen Simo Raisio. Keittiön puolella apujoukkoja on vielä lisää. Salin puolella palvelusta vastaa mm. Topi Pekkanen.
Olimme jo matkalla illalliselle kun puhelimeni soi ja ravintolasta soitettiin, että serviisi olisi noin puoli tuntia myöhässä. Langan päässä ollut Pekkanen lupasi kyllä hyvittää tilanteen myöhemmin. Eikä siinä mitään, sillä meille tarjoutui tilaisuus käväistä alkudrinkeillä Cow-baarissa siinä ihan lähettyvillä.
Saapuessamme ravintolaan tupa oli edelleen täpötäynnä, mutta meidät ohjattiin ystävällisesti odottamaan baaritiskille ja tarjottiin lasit hyvää sampanjaa. Hieno ele, varsinkin seurassani olleen kahden leidin takia.
Topi vitsaili, että avajaisissa konseptina oli kuumat katteet ja kylmät ruoat. Tänään toivottavasti toisin päin. Ja eipä aikaakaan kun pöytämme oli valmia ja illallinen pääsi alkamaan.
Kaskis on mukavan pieni, muutaman kymmenen paikan ravintola. Sisustus on ainakin edeltäjänsä ajoista karsittu melko askeettisen skandinaaviseksi. Selkeää ja toimivaa. Oikeastaan ainut hieman häiritsevä tekijä on usein melko kovaksi yltyvä äänen taso. Ehkä muutamalle akustiselle elementille olisi paikkansa. Mutta ruokahan tässä on pääasia.
Otimme kaikki kuuden ruokalajin Kaskis-menun (58 €) ja siihen kuuluvan viinipaketin 38 €).
Seuraavaksi saimme hirven fileetä, pitkään haudutettua hirveä ja omenaa pippurikastikkeella, joka asiaankuuluvasti annosteltiin vasta pöydässä. Annos oli kuin koru. Mainitsemisen arvoisia ovat myös lisänä tarjoillut höyrykypsennetyt briossit. Upean syksyinen ja mahtavat, syvät maut.
Uskokaa tai älkää, mutta juomana oli hyvin maskuliininen valkoviini.
Välikeittona tarjoiltiin hurmaavaa maa-artisokkakeittoa, päärynää ja rakuunaa. Mieltä lämmitti, että päärynät olivat synnyinkaupunkini Paimion satoa. Lisäksi ohuet siivut täydensivät hienosti keiton makua. Viininä keitolle tarjottiin upeaa 14-vuotiasta valkoviiniä, joka oli varmasti parasta koskaan maistamaani.
Toiseen pääruokaan huipentui koko sadonkorjuukauden makuinen menu. Haudutettua vasikanposkea, metsäsieniä, savustettua kaalia ja puikulaperunasosetta. Kermakastike annosteltiin taas erikseen.
Illan päätti syysteemalle uskollisesti vaniljapanacotta, kuningatarjäätelö, vanilja crumble, tuoreet marjat ja marjakastike. Vähän ehkä kookas jälkkäri tämän menun päätteeksi, mutta raikas ja hyvän makuinen.
Jälkiruokaviini oli todella marjaisa ja tuki annoksen makuja upeasti.
Kaikenkaikkiaan Kaskis oli odottamisen ja matkan arvoinen kokemus. Vastikään mm. Helsingissä Chef & Sommelierissä käyneenä sanoisin, ettei Kaskis häviä tähtiravintolalle. Kaskis-menun ruoka oli paikallisten tuottajien juhlaa. Rehellisiä, puhtaita sesongin makuja. Ruokaan on uhrattu rakkautta ja ajatusta, joka tulee esiin myös siinä, että kukin annos esitellään raaka-aineiden alkuperää myöten itse keittiömestarin toimesta. Samoin viineistä kerrotaan mielenkiintoisesti, mikä onkin hyvä, koska ravintolan tarjoamia viinejä ei ihan joka päivä tule vastaan.
Näin designerina huomio kiinnittyi myös ravintolan ilmeen hauskoihin yksityiskohtiin. Keittiön kaakelointien vihreät saumaukset toistuvat myös käyntikortin paksun kartongin värissä. Pieni, mutta upea finessi.
Ilta Kaskis-ravintolassa oli koko seurueemme mielestä ikimuistoisen upea ja onnistunut. Siitä sydämellinen kiitos niin keittössä kuin salissakin ahertaneille huippuammattilaisille. Ehdottomasti käyn uudelleenkin, kun Turkuun päin matka kulkee.
