Viime viikolla rakas bloggaajakollegani Tinsku kirjoitti Tinskun keittiössä -blogissaan sisäelimien kulutuksesta, tai ennemminkin sen puutteesta. Samalla hän haastoi kaikki bloggaajat ja somevaikuttajat mukaan #sisäelintalkoot2019 -teemalla.
Suomalaiset kuluttavat sisäelimiä vuodessa vaivaiset 100g! Siinä on mukana siis myös einessuosikki maksalaatikon sekä maksamakkaran kulutus. 80-luvun 8 kiloon per suomalainen pudotus on aikamoinen.
Kuten Tinskukin asian muotoilee, tässä ei olla asettamassa vastakkain lihan kulutusta ja kasvisruoan lisäämistä ruokavaliossa. Kyse on siitä, että eläimesta käytetään hyödyksi kaikki mahdollinen. Myös ne halvimmat ruhonosat ja sisäelimet. Se on kestävän kehityksen mukaista ja niin toimittiin ennen kuin lihasta tuli jokapäiväistä ja arkista ruokapöydässämme. Lisäksi sisäelimet ovat erittäin ravinnerikasta, terveellistä ruokaa.
Liha on ilmeisimmin Suomessa melko halpaa, koska mielenkiintoa valmistaa maksaa, munuaisia tai kieltä ei ole. Noh… asiaan vaikuttaa kyllä sekin, että sisäelinten saatavuus on hävettävän huono. Itse kävin tutkivana kuluttajana useissa Helsingin keskustan kaupoissa etsimässä naudan kieltä ja lopulta tärppäsi vasta Hakaniemen Hallin Reinin lihasta. Muiltakin osin tarjonta oli marketeissa varsin heikkoa. Isoista kaupoista keskusta-alueella kieltä oli vain Ruoholahden K-Citymarketissa. Pisteet siitä.
Toinen merkittävä kulutukseen vaikuttava seikka on tietotaito ja inspiraatio. Sisäelinruokia saa hakemalla hakea ruokalehdistä ja ne loistavat poissaolollaan ruokaohjelmissa sekä kauppaketjujen reseptiikassa.
Muistanpa, miten takavuosina jopa Suomen Top Chefissä koulutettu keittiömestari ei osannut paistaa maksaa.
Ammattipuolellakin asiasta keskustellaan. Lue Eeropekka Rislakin artikkeli \”Teurastamoyrittäjät lupaavat kokeille: kotimaisia tuotantoeläinten kaikkia ruhonosia on saatavilla.\”
Mielestäni maksanpihvin paistaminen on maailman helpoin homma. Katso oma lempimaksareseptini, maksapihvi ja maa-artisokka-suppilovahveropyttipannu
Mitäpä jos myös lihantuottajat ja kauppiaat ottaisivat agendalleen jakaa tietoa sisäelimistä ja niiden valmistamisesta ruoaksi? Yksi kätevä tapa voisi olla maistattaa valmiita ruokia. Harva kun lämpenee ajatukselle vaikka raakaa kieltä tai maksaa katsoessaan. Osa elimistä, kuten munuaiset, vaatii hieman enemmän esikäsittelyä, jotta niistä saa hyvänmakuisia. Teollisuudessakin saattaisi olla mahdollisuuksia hyödyntää tätä varsin edullista raaka-ainetta uusin tavoin.
Omasta lapsuudestani muistan, että esimerkikisi maksaa oli niin koulussa kuin kotonakin ruoaksi säännöllisesti. Äidin maksalaatikko on edelleen ainoa jota suostun syömään ja koulun maksakastike oli yksi yksi suosikkiruokiani.
Toinen mitä äitini laittoi usein, oli keitetty naudankieli ja sillä osallistun nyt sisäelintalkoisiin!
Keitetty kieli on raaka-aineena edullinen ja helppo valmistaa. Kypsennetystä kielestä saa lukuisia erilaisia ruokia ja se on mahtavan makuista ihan sellaisenaan leikkeleenä.
Yllätä ystäväsi tapaslautasella, jossa mukana keitettyä kieltä ohuina viipaleina, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja ja upeaa viskillä tai ginillä maustettua Jukolan Juuston Aito cheddaria.
KEITETTY KIELI
1 naudankieli tai 4 porsaankieltä
vettä
2 tl suolaa / vesilitra
8 maustepippuria
8 valkopippuria
2-3 laakerinlehteä
2 sipulia lohkoina
1-2 porkkanaa paloiteltuna
1 valkosipulin kynsi paloina
Huuhdo kieli kylmällä vedellä. Laita kattilaan ja lisää kylmää vettä, kunnes kieli peittyy. Kuumenna vesi hitaasti kiehuvaksi ja kuori pinnalle muodostuva vaahto pois reikäkauhalla tai lusikalla.
Lisää kattilaan mausteet ja kasvikset. Keitä kieli hiljalleen kannen alla kypsäksi. Naudankieli kypsyy 2-3 tunnissa ja porsaankieli 1-2 tunnissa. Kieli on kypsää kun se tuntuu tikulla pistettäessä pehmeältä.
Ota kieli liemestä ja nylje se kuumana. Nahka irtoaa näin parhaiten. Laita puhdistettu kieli takaisin liemeen ja anna jäähtyä kokonaan. Tarjoile kieli viipaleina .
Mikäli haluat tarjoilla kielen lämpimänä, valmista keitinliemestä kastike suurustamalla esimerkiksi vaalealla Maizenalla ja maustamalla esimerkiksi tomaattipyreellä, sinapilla tai sitruunalla.
Keitettyä kieltä voi käyttää kuten mitä tahansa kypsennettyä lihaa. Kokeile vaikka lihakastikkeena tai kieliviipaleita juustolla kuorrutettuna.
Itse kokosin siitä herkullisen voileivän, jonka viimeistelin sinappimajoneesilla (puolet majoneesia ja puolet Dijon-sinappia).
#sisäelintalkoot2019
9 kommentia
Ensinnäkin iso kiitos, että osallistuit talkoisiin. Yhdessä voimme vaikkuttaa ja tuoda lisää tietoutta. Toisekseen tämä postaus oli liikuttavan hyvä. Kiteytit vielä paremmin asiaa, jota koitin tuoda omallani esiin. Kolmanneksi: Aivan mahtava resepti. Samoin meillä kotona lapsuudessa äiti keitti kieltä leikkeleiksi ja se oli niin taivaallisen hyvää. Kuten mainitsit, niin kielestä saa hyvän kastikkeen ja veikkaampa, että äärettömän hyvän retrohenkisen tillilihan myös. Todellakin… ennen syötiin paljon sisäelimiä ja ruoka oli hyvää. Silloin ei myöskään kukaan puhunut varastoraudan vähyydestä yhtään mitään.
Mä rakastan kieltä <3. Äiti taisi joka viikko sitä keitellä mun lapsuudessa, ei me silloin leikkeleitä ostettu, vaan siivut keiltä laitettiin leivän päälle. mun pitää kyllä nyt jostain saada kieltä!!!! Iski himo
Ensinnäkin iso kiitos, että osallistuit talkoisiin. Yhdessä voimme vaikkuttaa ja tuoda lisää tietoutta. Toisekseen tämä postaus oli liikuttavan hyvä. Kiteytit vielä paremmin asiaa, jota koitin tuoda omallani esiin. Kolmanneksi: Aivan mahtava resepti. Samoin meillä kotona lapsuudessa äiti keitti kieltä leikkeleiksi ja se oli niin taivaallisen hyvää. Kuten mainitsit, niin kielestä saa hyvän kastikkeen ja veikkaampa, että äärettömän hyvän retrohenkisen tillilihan myös. Todellakin… ennen syötiin paljon sisäelimiä ja ruoka oli hyvää. Silloin ei myöskään kukaan puhunut varastoraudan vähyydestä yhtään mitään.
Mä rakastan kieltä <3. Äiti taisi joka viikko sitä keitellä mun lapsuudessa, ei me silloin leikkeleitä ostettu, vaan siivut keiltä laitettiin leivän päälle. mun pitää kyllä nyt jostain saada kieltä!!!! Iski himo
Kieli on todella herkullista, oli se sitten sian tai naudan. Jännää on se, että aikuinen, joka ei ole sitä vielä maistanut, ei sitä mielellään sen ulkonäön vuoksi maista. Sanon vain, että paljosta jää vaille.
Todellakin! Tuli mieleeni vanha vitsi, jossa miehelle suositellaan ravintolassa naudankieltä. Herra siihen: “Hyi! Miten voitte tarjota minulle jotain mikä on ollut toisen suussa! Tuokaa minulle mieluummin kananmunia.”
Ikivanhassa (1800 – 1900 vaihteessa, en muista tarkemmin) keittokirjassa kerrottiin, että jos lihan maun haluaa liemeen liha laitetaan kylmään veteen ja jos maun halutaan pysyvän lihassa se laitetaan kiehuvaan veteen. Nykyään kaikissa resepteissä liha tai, kuten tässä reseptissä kieli, kylmään veteen. Miksi?
Molemmat konstit toimivat, mutta lopputulos on erilainen. Jos liha laitetaan kylmään liemeen, aromeita siirtyy lihasta liemeen. Mikäli liha laitetaan kuumaan tai kiehuvaan veteen, liha jää maukkaammaksi ja liemi kirkkaammaksi. Riippuu siis käytetäänkö keitinlientä vai ei. Esim. lihaliemessä on hyväkin että makua siirtyy nimenomaan liemeen. Vitelloa keitettäessä makujen on hyvä pysyä juurikin lihassa, koska lientä ei käytetä muuta kuin kypsennykseen ja lihan maustamiseen. Tämän olen itsekin oppinut nyt vasta opiskelun myötä, joten täytyy tarkistaa noita vanhoja reseptejä.
Parhaimmillaan vielä lämpimänä keittämisestä, seuraksi sopii suolakurkku.