Olen henkeen ja vereen sitä mieltä, että raaka-aineita tulee käyttää sesonkien mukaan. Aina sitä mikä on tuoreinta ja juuri sillä hetkellä luonnollisesti saatavilla. Nykyään kuviota tietysti sotkee se, että kaupat pursuavat tuotituotteita ympäri vuoden. Mansikoita, vadelmia, latva-artisokkaa ja parsaa saa melkein rajoituksetta. Noiden marjojen suhteen tunnusta lipsuvani, mutta parsa on sellainen jota haluan nauttia vain ja ainoastaan näin keväällä. Se on vähän niin kuin porkkanalaatikko. Ei tulisi mieleenkään syödä sitä muulloin kuin jouluna.
Parsaa on viljelty ensimmäisen kerran 5000 vuotta sitten Egyptissä ja ajanlaskun alun aikoihin Välimeren alueella ja Vähässä-Aasiassa. Kreikkalaiset ja roomalaiset rakastivat parsan makua, rakennetta ja lääkinnällisiä ominaisuuksia. Roomalaiset keisarit olivat niin mieltyneitä parsaan, että he pitivät erityisiä laivoja parsan noutamiseen ja kutsuivat tätä \”parsalaivastoksi\”. Kreikkalaiset eivät ilmeisesti koskaan viljelleet parsaa, mutta roomalaisilla oli vuonna 200 eaa. tarkat ohjeet siitä, miten parsaa tuli viljellä. Parsaa syötiin sesonkiaikaan sekä kuivatettiin myöhempää käyttöä varten. Parsan käyttö levisi 1500-luvulla Ranskaan ja Englantiin ja myöhemmin Pohjois-Amerikkaan. Parsa on esiintynyt myös muinaisissa egyptiläisissä kirjoituksessa ja sitä on myös viljelty Syyrian ja Espanjan alueilla.
Parsa mainitaan maailman vanhimmassa tunnetussa keittokirjassa, Apiciuksen teoksessa De re coquinaria 200-luvulta.
Parsa on yksi ravinnepitoisimmista kasviksista. Se on kasvikunnan paras foolihapon lähde. Parsa on hyvin vähäkalorista – yhdessä versossa on alle 17 kJ ja sadassa grammassa vain n. 65 kJ energiaa. Parsassa ei ole rasvaa eikä kolesterolia ja vain vähän natriumia. Parsassa on runsaasti kaliumia ja ravintokuitua. Lisäksi se sisältää rutiinia eli P-vitamiinia, joka vahvistaa verisuonten seinämiä.
No niin faktat ja historia sikseen ja asiaan. Mikään ei voita oma kullan tekemää parsakeittoa. Tässä resepti joka sulattaa sydämet, vaikka olisi millainen takatalvi hyvänsä. Tätä kun kokeilet kerran, et vilkaisekaan kaupan valmiita \”parsakeittoja\”. Tosin yhtä herkullista parsa on perinteisesti keitettynä ja myös paistettuna. Yksinkertaisimmillaan lisukkeena on vain voisulaa, parmesaanilastuja sekä mustapippuria. Mutta klassiset holladaise- ja beurre blanc -kastikkeet rakastavat parsaa yhtä lailla.
SAMETTINEN VAALEA PARSAKEITTO
2 dl vettä
1/2 tl suolaa
1 tl sokeria
1 rkl voita
1 salottisipuli
1 valkosipulin kynsi
1 varsisellerin varsi
pieni pala juuriselleriä tai lanttua
1 dl valkoviiniä, proseccoa tai sampanjaa
2 dl laihaa kasvislientä
1 dl kermaa
Poista parsoista n. 2 cm tyvestä, kuori ja laita kuoret kiehumaan 10 minuutiksi veteen, joka on maustettu suolalla ja sokerilla. Tarkiosta maku keittämisen jälkeen ja siivilöi lieni talteen. Hienonna sipulit ja kuutioi kasvikset. Kuullota sipulit voissa ja lisää kasviskuutiot sekä valkoviini. Keitä miltei kuivaksi ja lisää kuorien keitinliemi sekä tarvittaessa lisää vettä tai kasvislientä. Keitä kypsäksi n. 15-20 minuuttia. Lisää nestettä tarvittaessa. Soseuta, lisää kerma ja kiehauta. Soseuta vielä kerran. Tarkista maku ja tarjoile. Anna kullalle pusu, skoolaa lasillisilla proseccoa ja nauti!
