Ruoka – elämäni ilo, joka päivä!

Piirusteluja 90-luvun puolivälistä

80-luvun loppupuolella minusta piti vielä tulla kokki. Ei tullut. Tuli graafinen suunnittelija, designer, mainosmies. Sillä tiellä olen ollut yli 20-vuotta. Enkä kadu valintaani. Toisaalta voisin katua sitä, etten lähtenyt toteuttamaan toista intohimoani, ruoanlaittoa, mutta miksi katsoisin taaksepäin märehtien, mitä olisi voinut olla, kun voin katsoa taaksepäin ylpeänä siitä mitä olen saanut aikaiseksi.

En ole koskaan erityisemmin suunnitellut urani kulkeva johonkin erityiseen suuntaan. Joku voisi kutsua sitä kunnianhimottomuudeksi. Olen kuitenkin aina kuunnellut sydämeni ääntä ja uskonut kohtalon johdattavan minut oikeaan suuntaan. Vaistoni on palvellut minua aina uskollisesti. Mainostoimistoon pestautuessani vuonna 1989 ei tullut mieleenkään, että pakkausten suunnittelusta voisi tulla minulle niin suuri intohimo kuin se on tänään. Tosin ensimmäinen työpaikkani ei siinä suhteessa ollut mikään opinahjo, vaan lähinnä perusopintopaikka ja ponnahduslauta.

Vuonna -95 siirryin silloisen Huhtamäen omistaman Leafin makeistehtaan palvelukseen, jossa sain varsinaisen \”koulutukseni\” todellisen työnteon parissa seuraavien 10 vuoden aikana. Siellä alkoi myös varsinaisesti syötävien kohteiden kuvausten suunnittelu ja toteutus yhdessä kuvaajien kanssa. Ihan ensimmäisiä havaintoja oli, että salmiakkikaloja ei saa kuvauskuntoon öljyllä tai vedellä vaan yksinkertaisesti laittmalla ne suuhun ennen kuvausta. Ei hullumpaa. Irtomakeisia, pastilleja, purkkaa ja suklaata tuli kuvautettua kasapäin. Niiden kanssa tosin ei päässyt vielä tosi toimiin.

Hieman ennen muuttoani Helsinkiin 2005 sain kuitenkin tehtävän joka ei ihan heti unohdu. Leafin irtomakeisia markkinoiva Karkkikatu päätti juhlistaa myyntikokousta kakulla, joka oli pienoismalli kauppojen irtokarkkihyllystä. Minä pääsin Axon Paraisten leipomolle viimeistelemään luomuksen.

Valmiin kakun äärellä kuvaaja Esko Keski-Oja, minä ja Axon leipuri

Rakkaalle jäätelöasiakkaalle olen saanut suunnitella ehkä hienoimmat raaka-ainekuvani. Kuvaajana näissä toimi yksi lempikuvaajistani, Katri Kapanen.

Nämä kuvat otettiin Classic-jäätelön uusia pakkauksia varten. Kuvausjärjestelijä oli hommannut kaikki tarvittavat materiaalit suklaista juustokakkuihin, toffeisiin ja marjoihin.

Tuttuun tyyliini käärin hihat ja valmistelin kaikki materiaalit otoksia varten valmiiksi. Näissä ei ole käytetty stylistejä, vaan ne ovat ihan omaa käsialaa.

Kuten tavallista, kaikki ei toimikaan todellisuudessa, niin kuin leiskoissa. Tämäkin suklaa-asetelma syntyi lopulta nopean kokeilun tuloksena ja päätyi sitten lopulliseen pakkaukseen asti.

Juustokakkukuvassa haettiin tovi hillon oikeaa viskositeettia sekoittamalla hilloon mehua. Lopputulos on kuitenkin mitä herkullisin!

Oheinen Ainon pakkauskuva on kokoelma useita eri otoksia ja huomattava määrä Photoshoppia. Mutta lopputulos on viimeistä piirtoa myöten suunnitelmani mukainen.

Suklaan pinta pitää tietysti saada siistiksi, joten eikun pilli käteen ja puhaltamaan lämmintä ilmaa, jotta pinta sulaa juuri sopivasti. Lateksi- tai puuvillahanskat ovat tietysti tarpeen, ettei tule sormenjälkiä 😀

Varsin antoisia kuvauksia olivat myös Chipstersille tehdyt eineskuvaukset. Sinänsä haastavaa saada einestuote näyttämään herkulliselta, mutta ammattilaisten käsissä se onnistuu. Sanottakoon, että näissä ei tarvinnut kyllä fuskata ja korjailla mitään. Nämä annokset oli ihan oikeita ja syötäviä. Mukana oli asiakkaan oma kokki.

Näitä kelpaa kokeilla vaikka tämän blogaajan 😉

Tarjoiluehdotus

Kirjolohipyöryköitä, mummonkurkkuja ja yrttikermaviilikastiketta

Chipstersin mainioita juureslastuja kuvattiin aluksi näin… Konsepti kuitenkin hieman muuttui matkan varrella.

Ruoka – olet elämäni ilo, joka päivä! Kiitos!

Kuvalähteet: Pouttu, Nestlé, Chipsters, Karkkikatu