Perjantai toinen elokuuta oli nimipäiväni ja erittäin hyvä syy lentää sinivalkoisin siivin viikonlopuksi Tukholmaan, josta on tullut reissujemme kestosuosikki.
Tapanamme on ollut ottaa joka kerralle Tukholmaan yksi tai kaksi juttua koettavaksi, ja viime marraskuussa käydessämme Moderna museetin Warhol-näyttelyssä ja brasserie Luzettessa päätimme, että seuraavan matkan käyntikohde on kehuttu Eataly Biblioteksgatanilla Tukholman ydinkeskustassa.
Päättimme yhdistää reissuun myös Stockholm Priden, koska kumpikaan meistä ei ollut aiemmin käynyt sitä katsomassa. Siinä olisi yhdelle kesäviikonlopulle yllinkyllin näettävää ja koettavaa!
Olemme tulleet siihen tulokseen, että lentäminen on ehdottomasti paras tapa matkustaa Tukholmaan. Näin jää oikeasti aikaa olla kaupungissa, eikä tarvitse tuhlata aikaa kulahtaneilla autolautoilla humalaisten seassa. Lentäminen on myös tullut joka kerta edullisemmaksi – jopa Finnairilla. Tämä koko viikonloppureissu perjantaista sunnuntaihin lentoineen ja neljän tähden hotelleineen maksoi kahdelta aikuiselta 660 €.
Tukholmassa majoituimme tällä kerralla Haymarket by Scandic -hotelliin, joka on aivan kaupungin keskustassa Hötorgetin laidalla. Hotelli on rakennettu entisen PUB-tavaratalon tiloihin ja talon yläkerroksissa on aiemminmin ollut hotellitoimintaa, mutta 2016 koko upea vuonna 1926 valmistunut tavaratalorakennus saneerattiin Art Deco -tyyliin Grand Hotel -tyyppiseksi hotelliksi. Tyyli pitää läpi hotellin pienimmissäkin yksityiskohdissa. Vahva suositus.
Yksi negatiivinen asia oli oman toisen kerroksen (kookkaan) huoneemme ikkunoiden äänieristys, joka päästi miltei kaikki kävelykatujen äänet sisään. Mutta tämä on hyvä muistaa jatkossa. Hotellin ympärillä sijaitsevat Tukholman vilkkaimmat ostos- ja kävelykadut, jotka ovat täynnä elämää aamusta iltaan.
Toinen miinus tulee hotellin henkilökunnan hienoisesta välinpitämättömyydestä, joka tuntui ottavan muutamaa muutakin asiakasta hermoon. Mm. huoneesta respaan soitettaessa puhelimeen ei vastattu meille kertaakaan.
Teimme ensin pienen iltapäiväpyrähdyksen kaupungille haistelemaan Pride-tunnelmaa ja kävimme NK:lla nauttimassa fikat tai kahvittelemassa kuten meillä päin sanotaan.
Perjantai-illan kohokohdaksi olimme siis varanneet pöydän Eataly Tukholman Prima-ravintolasta. Eataly-ketju avasi Tukholmassa 2014 entisissä Röda Kvarn -elokuvateatterin tiloissa kaupungin kalleimmalla ostosalueella. Eataly-ravintolat noudattavat aina jotain teemaa, joka on erilainen joka kaupungissa. Muun muassa Roomassa teemana on kauneus, Milanossa musiikki, Istanbulissa historia ja Dubaissa tulevaisuus.
Tukholmassa teema on sillat, koska 14 saarelle rakennettu, 57 sillan kaupunki tunnetaan myös Pohjolan Venetsiana. Sillat tuovat yhteyksiä, uusia tuulia ja tasapainoa. Ne auttavat meitä saavuttamaan tavoitteita ja ylittämään esteitä. Eatalyssa voi nauttia ja oppia italialaisesta ruoasta saman katon alla.
Eataly on periaatteessa kauppahalli, jossa on useita eri kokoisia ravintoloita sekä henkeä salpaavan kattava italialaisten elintarvikkeiden myymälä, josta saa kaiken kuvittelemansa ja puolet lisää. Lisäksi tiloissa järjestetään huippusuosittuja italialaisen ruoan kursseja; pastanvalmistusta, risottokursseja, sisilialainen ruokakurssi, kotitekoinen pizza, italialainen illallinen… vain muutamia mainitakseni. Joka kuukausi on uusia teemoja sesonkien mukaan.
Prima-ravintolassa tilasimme alkuun pullon hyvää punaviiniä ja aperitiiveiksi Negroni ja Montenegro Collins – oikeat gin-fanien unelmat. Oli muuten mun elämäni ensimmäinen negroni ja erittäin hyvä sellainen.
Jotenkin olin ajatuksissani miettinyt Priman puitteiltaan jotenkin hienommaksi, mutta se muistutti melkolailla rentoa italialaista trattoriaa, joka oli ihan hyvä juttu. Tosin sisustuksellisesti tiettyihin yksityiskohtiin olisin toivonut kiinnitettävän hieman enemmän huomioita lokaation huomioiden. Nyt pieni ravintola muistutti ikävästi paikoitellen jopa omia ässä-ketjuhelvettejämme.
Prima tarjoilee niin aamiaista, lounasta kuin päivällistäkin rennon välittömässä tunnelmassa ja sesonkeja mukaillen. Pöytiä löytyy sekä terassilta että salista. Priman baari tarjoilee mm. tuoreita versioita drinkkiklassikoista sekä Priman omia nimikkodrinkkejä.
Kesämenulta tilasimme alkuun molemmille Carpaccio di manzo, rucola e parmigiano reggiano eli härkä carpaccio, rucolaa ja parmesaania.
Olen tässä taannoin kritisoinut ravintola-annoksia yliyrittämisestä ja liioista komponenteista. Voin sanoa että tässä on annos, jossa on kaikki kohdallaan ja tasapainossa. Jo pelkästään tuo rucola oli parasta mitä olemme ikinä nauttineet missään. Rapeaa, aromikasta ja raikasta. Hieno aloitus illalle!
Pääruoaksi Miki tilasi Tagliatelle al tartufo di stagione eli tagliatellea, tryffeliä, voita ja parmesaania. Vaikka annos näyttääkin nopeasti katsoen pastalta ja kebabilta, oli se aivan jumalaisen makuista. Mikin mukaan tryffeliä oli paljon, mutta sopivasti. Parasta mitä hän oli ikinä syönyt.
Minä tilasin Polpo scottato con purea di ceci olive taggiasche e pomodori secchi, eli grillattua mustekalaa, kikhernepyreetä, Tacciasche-oliiveja ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Tämä oli annoksena lähes täydellinen. Ainakin parasta mustekalaa mitä olen ikinä syönyt. Hienosti grillattu pinta rapeaksi ja sisältä lihaisa ja murea. Ei tietoakaan sitkeydestä. Kikherne ehkä minulle se haastavin komponentti, joka olisi ehkä kaivannut hivenen suolaa tai jotain muuta maustetta, mutta muuten toimi annoksessa erinomaisesti. Oliivit ja tomaatit toivat tietysti osaltaan suolaa ja upeaa umamista makua. Annos toimi punaviinimme kanssa loistavasti yhteen.
 |
| Tämä oli näkymä pöydästäni Prima-ravintolassa. You might want to think that again for a moment…. |
Istuimme siinä pääruokien jälkeen viinistä nauttien ja odottelimme tarjoilijaa, joka vihdoin viimein saapuikin. Olimme valmiita päättämään illan herkullisiin italialaisiin jälkiruokiin.
Mutta mitäpä teki tämä tarjoilija. Hän sanoi: teillä herroilla näyttää olevan pullo tyhjä, eli otatte varmaan nyt laskun. Siis mitä vittua! Olimme kummatkin niin tyrmistyneitä, että emme edes osanneet alkaa kysyä jälkiruokien perään. Ja siksi toiseksi, minä en ala kerjäämään mitään. Jos ei mulle myydä, niin pitäkää tunkkinne. Maksoimme laskumme ja lähdimme. Saakelin tunarit!
Ja sanottakoon tässä sen verran, että en yleensä kiinnitä tai ole kiinnostunut henkilökunnan tekemisistä salissa, mutta nyt oli tällä pojalla ja mimmeillä sen verran omaa hupia menossa koko ajan, että se jo hieman pisti silmään. Onneksi ruoka sentään pelasti illan – jälkkäriä lukuunottamatta.
Siitä siirryimme ennen lähtöämme tutustumaan Eatalyn myymälän tarjontaan. Kuten kuvista näkyy, kaikkea löytyy.
