Tunnelmia Tamperrada 2019 -ruokafestivaaleilta

Keskiviikkona hyppäsin junaan ja suuntasin Tampereelle osallistuakseni ensimmäistä kertaa Tamperrada-tapahtumaan, joka on Suomen suurin ruokafestivaali. Vuodesta 2013 järjestetyn tapahtuman ydin on mukana olevien tamperelaisravintoloiden kesken käytävä pintxokilpailu. Tänä vuonna kilpailupintxoja tarjoili ennätykselliset 62 ravintolaa. Festivaaliviikko kestää maanantaista perjantaihin. Vielä siis ehtii!

Viikinkiravintola Haraldin lohipastramitikku

Festivaali on mainio tapa saada ihmiset tutustumaan lukuisten eri ravintoloiden tarjontaan ja tunnelmaan pienellä rahalla. Pintxot maksavat 3 euroa kappale ja joissain paikoissa on myös edullisempia pakettitarjouksia. Täytyy sanoa, että tunnen Tampereen keskustan ravintolat nyt melkein paremmin kuin kotikaupunkini Helsingin.

Winebridgen herkullinen thaimaalainen katkarapu ja tulinen mangosalsa oli yksi suosikkejani.

Mikä on pintxo?

Baskinkielinen sana pintxo tarkoittaa lävistettyä ja tyylipuhdas annos koostuu cocktailtikulla tms. lävistetystä suupalasta, jonka pohjana on viipale vaaleaa patonkia. Erona espanjalaiseen tapakseen on, että annos on pieni kerralla nautittava suupala. Tampereella tikuista oli suureksi osin luovuttu ja annosrakennettu pieneen astiaan tai leipäpalalle.

Tapahtuman juuret ovat Baskimaan San Sebastianissa, jossa voi tapahtuman aikana kulkea ravintolasta toiseen nauttimassa pintxon ja pienen kulauksen viiniä tai olutta.

Näin helsinkiläisenä olin onnekas, että minulla oli Tamperrada-oppainani rakkaat tamperelaiset bloggaajakollegat Savusuolaa ja Dioriina, joilla oli tietysti ennestään kokemusta tapahtumasta ja ylipäätään Tampereen ravintolatarjonnasta. Minne kannattaa mennä, minne taas ei.

Ehdimme seitsemän tunnin aikana käydä 14 ravintolassa. Kaikkiaan paikkoja on siis viikon aikana tarjoilla yli 60. Itse maistoin kussakin paikassa vähintään kisapintxon.

Tillikan pihlajanmarja jälkiruokjapintxo oli raikas ja kivan hapokas. Paras jälkkäreistä.

Tässä kierroksemme pintxot

Hygge: Kisapintxo oikealla on voileipäkakku kalkkunaa, myskikurpitsaa, vuohenjuustoa ja lupiinia.
Kalvakka ja aika mauton kokonaisuus maistui lähinnä kuorrutteen tuorejuustolle. Kaipasi jotain potkua.

Toisessa saaristolaisleivällä, sipulihilloketta, sienisalaattia ja kinkkua. En oikein tajunnut tätä ylimakeaa kokonaisuutta. Ensimmäinen mielleyhtymä oli joulu. Makumaailma muistutti sitä suolaisen ja makean sekamelskaa joka on lautasella jouluaterian jälkeen.