Teimme taannoin taas pienen kulttuuri- ja ruokamatkan Tukholmaan. Täytyy sanoa, että pidän Tukholmasta yhä enemmän joka kerta siellä käydessäni. Tälläkin kerralla teimme matkan lentäen, koska se on nopeaa ja kätevää.
Olimme varanneet aikaisen aamulähdön, jotta saisimme maksimoitua käytettävän ajan Tukholmassa, mutta emmepä taas tulleet ajatelleeksi, että kaupungin kaupat aukeavat vasta kymmeneltä ja museot yhdeltätoista. Tämä kannattaa siis pitää mielessä, kun varailee lentoja.
Aamu kului sateisessa ja sumuisessa Tukholmassa lähinnä Espresso Housessa aikaa tappaen, koska Scandic Continentalin huonekin oli valmis vasta iltapäivällä.
Kymmeneltä sentään aukesivat NK:n ovet ja pääsi hieman edes \”shoppailemaan\”.
Näyttely näyttelystä
Matkan perimmäinen tarkoitus oli vierailla Moderna Museetin vastikään avautuneessa Warhol 1968 -näyttelyssä. Aikanaan skandaalin aiheuttanut näyttely oli Warholin ensimmäinen Euroopassa järjestetty yksityisnäyttely, josta tämä on siis näyttely. Kuulostaa niin Warholilta.
Teokset peilaavat Warholin taiteessa aikaa, joka otti voimakkaasti kantaa julkkis- ja kulutuskulttuuriin, mainontaan ja ajan poliittiseen ilmapiiriin. Moderna Museetin näyttelyä pidettiin Ruotsissa amerikkalaisena propagandana.
Vuoden -68 näyttelyyn liittyy myös hauskoja yksityiskohtia. Silloisesta kirjeenvaihdoista ilmenee, että esimerkiksi kuuluisien Brillo-laatikoiden rahti USA:sta Ruotsiin olisi tullut liian kalliiksi ja siksi museo sai teettää näyttelyyn omat versiot ja tilasi Brillon tehtaalta 500 kartonkilaatikkoa. Missä siis meneen taiteessa alkuperäisen ja kopion raja?
Samaten Warholin sanomina aina pidetyt anekdootit ovat Moderna Museetin markkinointia varten keksittyjä. Tätä suorastaan alleviivaa Andy Warholin tuotantoa, jossa sekoittuu taide, todellisuus, fiktio, pop-kulttuuri, kaupallisuus, mainonta ja politiikka. Kaikki on kauppatavaraa, kaikki on monistettavissa. Ihan sama onko se totta, kunhan se näyttää ja kuulostaa hyvältä sekä myy.
Warhol 1968, Moderna Museet, Tukholma, 17.2.2019 saakka
Herkkuhetki Gamla stanissa
Miki vei meidät myös maistamaan ainoita oikeita ruotsalaisia choklad biskvitä gamla stanin Café Schweizerissa. Suosittelen!
Luzette, Central station
Tukholmassa koitamme joka kerta löytää jonkin uuden ravintolan. Tällä kerralla se oli Luzette, Tukholman päärautatieasemalla sijaitseva, moderni brasserie. Eikä kannata antaa sijainnin asemalla hämätä. Ravintolan inspiraationa ovat nimeomaan olleet maailman metropolien rautatieasemien ravintolat. Siellähän niissä on myös tasokkaampaa tarjontaa kuin Burger King. Muistelenpa tässä vaikka Zürichiä, jonka päärautatieasemalla sijaitsi yksi kaupungin hienoimmista ravintoloista. Miten olisi Helsinki?
Luzetten huikeasta ruokatuotteesta vastaavat keittiömestari Roger Johnsson sekä luovana johtajana Tommy Myllymäki. Ravintolan sydän on yksi Tukholman harvoja varrasuuneja ja tarjolla on eurooppalaisia klassikkoja, rôtisserie-herkkuja sekä Luzetten erikoisuuksia. Aina parhaista kauden raaka-aineista.
Luzetten konseptin ytimessä on tuoda pala luksusta alati liikkeessä olevaan ympristöön. Matalan kynnyksen paikka nauttia aamiaista, lounasta, pistäytyä kahville tai baariin drinkille, syödä rennosti kaveriporukalla tai vähän hienommin juhlan kunniaksi. Kesällä käytössä on myös ulkoterassi.
Lisäksi erilaisia annoksia saa myös mukaan, vaikka evääksi junaan.
Ravintolan Jonas Bohlinin käsialaa oleva sisustussuunnittelu kunnioittaa Central stationin vanhaa arkkitehtuuria vuodelta 1871 ja se on toteutettu pääosin ruotsalaisilla materiaaleilla.
Olin varannut meille pöydän Luzetteen jo kaksi kuukautta aikaisemmin, samantien kun varasin lennot ja hotellin. Parempi olla ainakin ajoissa. Varauksemme oli klo 20, eli melko myöhään, joten ravintola oli tullessamme vielä hyvin kansoitettu, mutta rauhoittui siitä huomattavasti.
Alkuun tilasimme kummankin lempiaperitiivit, minä Dry Martinin ja Miki Bloody Maryn. Kummatkin olivat erinomaisia.
Olin jo etukäteen katsonut Luzetten menun läpi ja olin koko päivän odottanut alkuruoaksi tilaamaani osterivatia. Erityisesti ilahdutti osterien kanssa tarjoiltu vinaigrette.
Osterit olivat suuria ja parhaita mitä olen vähään aikaan syönyt, joten otin vielä kolme lisääkin. Luzetten osterit olivat lisäksi erittäin kohtuuhintaisia ja olisin voinut syödä vaikka tusinan lisää. Osterien kanssa nautin lasin Chablista.
En muuten muista milloin viimeksi eteeni olisi katettu osterilusikka.
Miki puolestaan tilasi tartar-pihvin, jossa oli mukana punajuuri cremeä, Dijon-sinappia, sipulia ja kapriksia. Aivan tolkuttoman upea annos!
