Ruokaan ja syömiseen liittyvät tavat ja asenteet opitaan jo lapsuudessa. Vanhempien intohimo ja rakkaus ruoanvalmistukseen sekä ateriointitavat vaikuttavat paljon siihen, miten myöhemmin itse suhtautuu näihin asioihin. Meillä kaikilla on hyviä muistoja jotka tavalla tai toisella liittyvät ruokaan. Äidin kanssa leivottu tuore pulla, isän kanssa ongittu kala ja sen paistaminen, sieniretket mummin ja ukin kanssa. Minulla itselläni on ainakin kaikki edelliset.
Kasvoin itse kodissa jossa kummatkin vanhemmat kävivät töissä. Päivät olivat usein pitkiä kummallakin, mutta ruokailusta ei tingitty. Joka ilta oli aikaa itse tehdylle lämpimälle ruoalle. Tämä tapa siirtyi myös minulle. Se on asia, josta olen pyrkinyt pitämään kiinni. Meillä kumpikin vanhemmista teki ruokaa vuorollaan. Arkisin se oli useimmiten äidin laittamaa ja viikonloppuisin isän kokkauksia. Isällä oli tapana harrastaa juuri niitä vähän parempia reseptejä. 70-luvulla sellainen saattoi olla Wienerleike tai itse tehty pizza. Sen ajan etnistä ruokaa. Muistan jopa isän valokuvanneen aina parhaimmat luomukset ja sitähän tässä itsekin tehdään.
Tärkeintä lienee kuitenkin, että minut otettiin jo varhain mukaan keittiöön. Joskus paloiteltiin sian takaneljännestä pakkaseen. Syksyisin säilöttiin satoa mehuiksi ja hilloiksi. Usein leivottiin koko lauantaipäivä, niin että pullaa ja kakkua oli pakkaseen asti. Samalla opin perustaidot, joilla pärjäsin jo itseksenikin keittiössä koulusta kotiin tullessa. Osasin valmistaa yksinkertaisia perusruokia jos oli tarvis. Myöhemmin vanhempia oli jo esimerkiksi valmis lihakeitto odottamassa töistä tullessa.
Serkkuni Ninan kanssa meillä oli tapana leikkiä “Tänään kotona” -ohjelmaa samalla kun teimme kokeellisia leipomuksia. Välillä tosin tulokset ja siivo olivat katastrofaalisia. Kerran ainakin saimme tädin Tupperware-kulhon sulatetuksi kiinni hellanlevyyn. Noh.. siitä sitä sitten oppii.
Keväällä edesmennyt mummini oli savolaista sukujuurta ja häneltä opin sienestämisen jalon taidon. Syksyisin vietimme kaikki vapaa-ajat mökillä metsässä samoillen ja sieniä opetellen. Välillä mummi kävi salaisella pullopiilollaan (joita oli pitkin metsää) mutta sitten taas jatkettiin. Muu suku oli vähän kauhuissaan, että mahtaako niitä sieniä uskaltaa syödä, kun ne on pikku hiprakassa kerätty, mutta hengissä on selvitty tähän asti. 😀 Mummon ja myöhemmin iso-anopin kanssa leivoimme valtavia määriä karjalanpiirakoita. Jälkimmäisen kanssa harjoittelin jopa omaan juureen tehdyn ruisleivän leipomista. Kun suuri leivinuuni kerran lämmitettiin, siinä tehtiin satoja piirakoita, karjalanpaistia ja loppulämmössä maailman parhaita ruislimppuja.
Olen koittanut tätä perimää siirtää myös omalle tyttärelleni ja ilmeisen hyvin tuloksin. Yhdessä olemme opetellee itsellenikin uusia reseptejä ja olen ottanut hänet mukaan keittiöön niin usein kuin mahdollista. Aina ei tietenkään kiireessä pysty delegoimaan ja valvomaan päältä, mutta kun usein itse laittaa ruokaa, niin tilaisuuksia tarjoutuu paljon. Kävimme pienen kädenväännön kun valinnaisena aineena yläasteella oli kotitalous. Tytär halusi kieliä lisää, minä kotsaa. Perustelin, että kotitalouden oppeja ei juuri muualta saa ja niitä tarvitaan joka päivä. Lisäksi lukujärjestykseen oli hyvä saada vähän muutakin kuin lukuaineita. Jälkeenpäin valinta osoittautui enemmän kuin hyväksi. Kotitalouden numero oli 10 ja minua on jo muutaman kerran odottanut valmis ateria töistä tullessani.
Tähän loppuun vielä ensimmäinen oma reseptini, joka on myös julkaistu Anna-Maija Tantun toimittamassa “Hyvää ruokahalua” -keittokirjassa (Suuri suomalainen kirjakerho 1997).
Se on ollut vuosia omien ja ystävieni rentojen juhlien kestosuosikki.
ISÄNNÄN SALAATTI
n. 300 g sarvimakaronia (tai muuta pienikokoista pastaa)
suolaa keitinveteen
2 tlk tonnikalaa öljyssä
3 maustekurkkua
1 pss pakasteherneitä
Kastike:
1 tlk kermaviiliä
2 – 2,5 dl majoneesia
sitruunapippuria
tuoretta tilliä hienonnettuna
suolaa
Keitä pasta ohjeen mukaa suolalla maustetussa vedessä, huuhtele kylmällä vedellä ja valuta hyvin. Kuutioi maustekurkut. Hienonna tonnikalaa hieman haarukalla. Sekoita isossa kulhossa pasta, kurkkukuutiot, herneet ja tonnikala öljyineen. Sekoita majoneesi, kermaviili ja mausteet tasaiseksi kastikkeeksi erillisessä astiassa. Sekoita kastike muiden aineiden joukkoon ja anna makujen tasaantua vähintään tunnin ajan. Salaattiin saa vaihtelua käyttämällä erilaisia pastalaatuja. Myös herneet voi korvata esim. herkkusienillä. Tarjoa salaatti liha- tai broilerpyöryköiden ja esim. dippivihannesten kanssa.
Vinkki: Sitruunapippurin voi korvata maustamalla salaatti mustapippurilla ja sitruunamehulla. Lisää mehua kuitenkin varovasti maistellen, ettei sitruuna ala maistua liikaa.
